maanantai 29. lokakuuta 2012

Phil Rushton on kuollut

Jared Taylor (American Renaissance, October 4, 2012)

Suuri tiedemies jättää meidät aivan liian pian.

Ennen kuin olin ikinä tavannut John Philippe Rushtonin, näin hänet Geraldo Rivera -televisio-ohjelmassa. Se oli vuonna 1989, pian sen jälkeen, kun hänen uraauurtava työnsä rotueroista alkoi saada ensimmäistä kertaa kansainvälistä huomiota. Yksi vieraista oli se kieroilija Barry Mehler FSU:sta (Ferris State University), joka on yrittänyt tehdä uran tiedemiesten tuomitsemisesta, jos hän ei pidä heidän tutkimuksestaan.

Prof. Mehler pystyi hädin tuskin hallitsemaan itseään. "Minut on koulutettu paljastamaan akateeminen rasismi (academic racism)", hän huusi, "ja sinä olet rasisti (racist)!" Phil hymyili ja vastasi hiljaisella äänellä: "Minä olen akateemikko (an academic)."

Toinen vieras oli musta mies nimeltä Charles King, jonka ymmärrys tieteestä oli vielä epätasaisempi kuin prof. Mehlerin. "Sanotko sinä, että minä olen sinua huonompi?" hän jyrisi. "En", vastasi Phil, "minä sanon, että me olemme erilaisia." Ohjelma oli yhtäältä järkevien selitysten ja rauhallisten käytöstapojen ja toisaalta pauhaamisen tour de force (taidonnäyte).

Tapasin Philin melko pian tuon vaikuttavan esityksen jälkeen, ja läpi monien ystävyyden vuosien hänen kuolemaansa (joka tapahtui kaksi päivää sitten) saakka ne ominaisuudet, jotka näin tuossa ohjelmassa, tekivät aina minuun vaikutuksen. Philillä oli voimakas halu tietää totuus, ymmärtää lajiamme sen kaikessa monimutkaisuudessaan. Hän oli myös äärimmäisen kohtelias, jopa alhaisimman provokaation edessä. Mutta hänet tullaan muistamaan tieteen miehenä - suurena ajattelijana Francis Galtonin, Charles Spearmanin ja Arthur Jensenin kunnianarvoisassa sukupuussa. Tervejärkisessä maailmassa Kanada tunnustaisi hänet kansallisaarteeksi, joka hän oli.

John Philippe Rushton syntyi Englannissa sijaitsevassa Bournemouthin kaupungissa vuonna 1943 ja vastaanotti tohtorin tutkinnon (Ph.D.) LSE:stä (London School of Economics) vuonna 1973 työstä, joka käsitteli altruismin kehittymistä lapsissa. Vuonna 1974 hän muutti Kanadaan, ja vuonna 1977 hän otti vastaan viran Länsi-Ontarion yliopistosta, jossa hänestä tuli professori (full professor) vuonna 1985.

Philin ensimmäiset tärkeät tieteelliset kontribuutiot saivat alkunsa hänen tutkimuksistaan altruismista lapsissa. Sapattivuoden aikana, jonka hän vietti Kalifornian Berkeleyssa vuonna 1981, hän ei voinut olla huomaamatta, että monirotuisessa yhteisössä ihmiset välittävät eniten omasta ryhmästään. Hispaanot tukivat espanjan tunnustamista viralliseksi kieleksi, juutalaiset olivat kiinnostuneita siitä, mitä tapahtui Israelissa, ja mustat seurustelivat toistensa kanssa ja tukivat toisiaan. Tämä johti siihen, että Phil kehitti Geneettisen samankaltaisuusteorian (Genetic Similarity Theory), jonka mukaan ihmiset ovat altruistisimpia niitä kohtaan, jotka ovat biologisesti lähellä heitä, ja vähemmän altruistisia ja jopa vihamielisiä niitä kohtaan, jotka ovat biologisesti kaukaisia. Hän tutki sitä, kuinka ihmiset havaitsevat geneettisen samankaltaisuuden, ja niitä seurauksia, joita tästä on yhteiskunnalle.

Tämän ajanjakson aikana hän alkoi tutkia rotueroja - erityisesti rotueroja älykkyydessä ja aivojen koossa - mutta laajensi tutkimuksensa kattamaan kaikki fysiologiset ja käytökselliset rotuerot. Tämä johti hänen uraauurtavaan r-K-teorian soveltamiseen ihmisrotuihin - ja, tietysti, hänen demonisointiinsa.

Philin ratkaiseva oivallus oli ymmärtää, että eri rodut ilmaisevat johdonmukaisia käytäntöjä, jotka heijastavat erilaisia lisääntymisstrategioita. Yhdessä ääripäässä ovat itäaasialaiset, jotka ovat älykkäimpiä, omaavat suurimmat aivot, osoittavat eniten seksuaalista pidättyväisyyttä, kehittyvät hitaimmin, elävät pisimpään ja ovat lainkuuliaisimpia. Tämä on yhdenmukaista sen kanssa, että hankitaan vähän lapsia mutta pidetään heistä erittäin hyvää huolta. Toisessa ääripäässä ovat mustat afrikkalaiset, joiden käytös on yhdenmukaista sen kanssa, että investoidaan vähemmän suurempiin määriin lapsia. Lähes jokaisella r-K-käytöksen asteikolla (toisin sanoen, "korkeainvestointinen versus matalainvestointinen lapsen kasvatus" -asteikolla) valkoiset putoavat jonnekin aasialaisten ja mustien väliin. Phil dokumentoi ja esitti tämän teorian huolellisesti erinomaisessa vuoden 1995 kirjassaan Race, Evolution, and Behavior.

Phil oli kuitenkin julkaissut ajatuksiaan paljon ennen tätä, ja vuonna 1989 Toronto Star aloitti kampanjan saadakseen aikaan sen, että Phil erotettaisiin työstään Länsi-Ontarion yliopistossa. Lehti syytti häntä "rasismista" ja huomautti, että "vakinaisen henkilöstön irtisanomiseen on olemassa vakiintuneita menettelytapoja". Muu media liittyi kuoroon ulvomaan Philin päänahkaa. Tuon vuoden helmikuussa Ontarion pääministeri (Premier) David Peterson soitti Länsi-Ontarion yliopiston presidentille vaatien, että Phil erotetaan.

Huligaanit häiritsivät Philin oppitunteja ja huusivat hänelle solvauksia aina, kun hän käveli ohi. Kerran hän havaitsi, että hänen toimistonsa oveen oli raapustettu teksti "Racists pig live here" ("Rasistit sika asuvat täällä") [sic]. Vuoden 1989 maaliskuussa Ontarion oikeuskansleri (Attorney General) aloitti poliisitutkinnan nähdäkseen, oliko Phil rikkonut lakeja, jotka kieltävät "johonkin tunnistettavaan ryhmään kohdistuvan vihan" edistämisen. Syyllisyyden toteaminen olisi voinut tarkoittaa enintään kahta vuotta vankilassa, mutta kahdeksan kuukautta myöhemmin oikeuskansleri ilmoitti, että Philin teoriat olivat "hulluja mutta eivät rikollisia" ("loony but not criminal").

Länsi-Ontarion yliopisto ei pystynyt löytämään laillista tapaa Philin erottamiseen, joten se kielsi häneltä pääsyn luokkahuoneeseen ja määräsi hänet nauhoittamaan luennot videonauhalle, jonka oppilaat voivat katsoa yksityisesti. Phil onnistui vakuuttamaan tiedekunnan epäkohtakomitean siitä, että tämä oli järjetöntä. Kun hän aloitti uudelleen luokkahuoneessa opettamisen - keskellä runsasta median huutamista ja opiskelijaprotestointia - huligaanit häiritsivät toistuvasti hänen kurssejaan ja kävivät jopa hänen kimppuunsa. Ja kaiken tämän aikana Phil ei ikinä menettänyt malttiaan, ei ikinä lyönyt ketään - ja, mikä tärkeintä, ei ikinä perääntynyt. Vuosien kuluessa hänen vihollisensa vetäytyivät vähitellen suhteellisen hiljaisuuden hämmentyneeseen tilaan samalla, kun Phil jatkoi huippuluokan tutkimuksen julkaisemista rotueroista.

Kun Phil siirtyi kielletylle maaperälle, hänen rahoituksensa katosi, ja hän pyysi apua Pioneer Fundilta. Harry Weyher, joka oli hallinnut kyseistä rahastoa (fund) vuodesta 1958 lähtien, antoi Philille tuen, joka teki hänen parhaan työnsä mahdolliseksi. Rahaston kanssa tapahtuneen läheisen ja hedelmällisen assosioinnin jälkeen oli luonnollista, että Philista itsestään pitäisi tulla rahaston presidentti Weyherin kuollessa vuonna 2002. 10 vuoden ajan Phil jatkoi Pioneerin hiljaisia mutta arvokkaita avustuksia rotuun liittyvän tutkimuksen tukemiseksi.

Philillä oli läheinen assosiaatio myös American Renaissancen kanssa. Hän puhui peräti kuudessa AR:n konferenssissa ja oli aina tärkein vetonaula. Kun hän puhui ensimmäisen kerran, vuonna 1996, lumoutunut yleisö piti hänet seisomassa yli tunnin hänen puheensa aikataulutetun päättymisen yli. Phil vastasi kysymykseen toisensa jälkeen kärsivällisyyden, oppineisuuden ja charmin tavaramerkkiyhdistelmällään. Jälkeenpäin hän kertoi minulle, että hänen jalkojaan särki mutta että oli ilo puhua niin asiantuntevalle ryhmälle.

Phil oli suostunut puhumaan konferenssissa, jonka me pidimme tämän vuoden helmikuussa, mutta hän perui osallistumisensa sanoen, että hän pelkäsi, että hänen terveydentilansa ei sallisi hänen matkustaa. Tiesin, että hän oli ollut sairaalassa (he had been in and out of the hospital) Addisonin taudin takia, joka hyökkää immuunijärjestelmän kimppuun, mutta osasin tuskin odottaa (I hardly expected), että hän jättäisi meidät näin pian. Philillä oli aina ideoita tutkimusta varten; murehdin, kun ajattelen, että hän ei ikinä pysty tekemään tuota työtä.

Mitä tahansa Philin viholliset saattavat sanoa hänestä - ja me tiedämme tarkalleen, mitä he tulevat sanomaan - ne meistä, joilla oli hänen ystävyytensä suuri etuoikeus, tietävät, että hän oli ensimmäiseksi ja aina totuuden etsijä. Se oli datan laatu, josta hän välitti, eikä se, sopisiko data hänen teorioihinsa tai jonkun muun teorioihin.

Ja, tietysti, juuri sen vuoksi, että hän tavoitteli totuutta, häntä vihattiin. Ne, joita ei ole ikinä herjattu lehdistössä, joita "oppineet" eivät ole ikinä tuominneet, joiden kimppuun "antirasistit" eivät ole ikinä käyneet tai joita kollegat eivät ole ikinä vieroksuneet, eivät tiedä, millaista rohkeutta sen kestäminen vuodesta toiseen vaatii. Phil Rushton suuntasi suoraan hurrikaanin läpi, ja hän teki sen vertaansa vailla olevalla arvokkuudella. Hän oli yhtä periaatteellinen ihmisenä kuin hän oli nerokas tiedemiehenä, ja maailmamme on huomattavasti vähentynyt ilman häntä.

J. Philippe Rushton, 1943 - 2012

Vuoden 1989 klassikkoväittely Phil Rushtonin ja David Suzukin (kanadalainen eläintieteilijä) välillä rodusta ja genetiikasta.

Lähde: http://www.amren.com/news/2012/10/phil-rushton-has-died
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.